Iso-Roine

Järven erityispiirteet

Iso-Roine on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Kanta-Hämeen maakunnan rajojen sisäpuolella. Pinta-ala on 31 km², keskisyvyys 7,2 metriä ja suurin syvyys 73 metriä. Tätä syvempiä järviä on Suomessa vain yhdeksän, mutta pinta-alatilastossa edellä on yli sata suurempaa.

Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 1342 km², josta vettä 19 %. Pääosa tulovirtaamasta on peräisin Kukkian reitiltä (868 km²) ja Pyhäjärven valuma-alueelta (300 km²). Suurimmat saaret ovat Salonsaari (62 ha), Karjusaari (56 ha) ja Papinsaari (44 ha).

Iso-Roineveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1961 alkaen. Havainnot puuttuvat vuoden 1967 syys-joulukuulta. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Hauholla (YKJ 6791316, 3366772). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+84,22 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 69 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+85,01 m (alkukesästä 1988), alin N60+83,61 m (maaliskuussa 2003), joten äärivaihtelu on ollut 140 cm.

Jäätymis- jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1910-1911 alkaen. Havaintopaikka sijaitsee Iso-Roineen ja Hauhonselän välisessä salmessa, ja näin ollen se ei ole kovin edustava jääpeitteen havainnointiin mahdollisten virtausten takia.

Iso-Roine on myös Iso-Längelmäveden osa. Tämä suurjärvi syntyy, jos yhdistetään toistensa yhteydessä olevat järvet, joiden pinta on suurin piirtein samassa tasossa.

Nykytila ja suojelu

Järven vesi on kirkasta ja väritöntä. Näkösyvyys on loppukesällä ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 3,6 m, suurimmillaan jopa 5,0 m. Iso-Roineen ekologinen tila ja vedenlaatu ovat erinomaisia.

Iso-Roine on rehevyystasoltaan karun ja lievästi rehevän järven rajalla. Iso-Roine ei yleensä kärsi sisäisen kuormituksen kannalta merkittävästä alusveden hapettomuudesta. Alusvedessä hapen kyllästysaste laskee kesä- ja talvikerrostuneisuuden lopulla yleensä noin 35 prosenttiin, jolloin liukoisen hapen määrä vedessä on noin 4-5 mg/l. Happea on tällöin ollut riittävästi, jotta fosforia ei ole vapautunut veteen pohjasedimentistä.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Kalakantaan kuuluvat mm. ahven, taimen, muikku, lahna, kuha ja hauki.

Lähde: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Iso-Roine_(35.773.1.001)

Pyhäjärvi

Järven erityispiirteet

Pyhäjärvi sijaitsee Tuuloksen ja Hauhon alueilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Pyhäjärven vesiala on noin 9,5 km² ja rantaviivan pituus 31 kilometriä. Pyhäjärven keskisyvyys on 11m ja suurin syvyys 35m. Järven lähivaluma-alueen koko on 33,37km², mutta järveen virtaa vesiä kaikkiaan 332km² alueelta. Valuma-alue on pääosin metsäistä, mutta myös peltoja on runsaasti (lähivaluma-alueella 12%).

Pyhäjärveen laskevat mm. Lehee, Kotkijärvi ja Pyhälammi. Keskimääräinen viipymä järvessä on 608vrk ja järven vedet laskevat Iso-Roineeseen.

Nykytila ja suojelu

Järvi on lievästi humusvetinen ja lievästi rehevä. Vedenlaatu on silti hyvä ja myös järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi.

Järvellä on otettu vesinäytteitä ainakin 120 kertaa vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa järven on arveltu samentuneen vuosien kuluessa. Pintavesi on kuitenkin vielä kirkasta ja sameus esiintyykin vasta syvemmälle mentäessä.

Järven on arvioitu olleen vähähumuksinen ja karu. Nykyään fosforipitoisuuden mukaan järvi on karun ja lievästi rehevän sekä vähähumuksisen ja humuksisen vesistön välimaastossa. Valuma-alueella on suhkot paljon ihmistoimintaa, josta johtuen ulkoinen ravinnekuormitus on voinut lisätä järven humusleimaa ja rehevyyttä.

Viimeisimmässä tutkimuksessa todettiin, että vaikka kerrostuneisuutta esiintyy niin ei pohjakerroksissa esiintynyt hapen suhteen suurempia ongelmia. Happi voi loppukesällä kulua loppuun syvänteen alusvedestä. Näin tapahtui vuosina 2007 ja 2008.

Kalat, linnut ja muu vesiluonto

Vesikasvillisuuden osalta järvi voidaan luokitella ruokojärveksi. Järvellä on monipuolinen vesikasvilajisto, josta esimerkkilajeina ovat mm. karvalehti, isolimaska, sarjarimpi, poimuvita, ruskoärviä ja nuottaruoho. Laajimmat ilmaversoiskasvustot sijoittuvat Hovinkartanonlahden länsipäätyyn. Yleisimmät lajit lienevät järviruoko ja -korte, ahven- ja uistinvita. Harvinaisempia lajeja ovat mm. hapsiluikka ja jokileinikki.

Järven etelärannassa kasvaa ruovikot ja korteikot. Idän puoleisella rannalla on vesi- ja rantakasvillisuutta kohtalaisesti. Monin paikoin rannat ovat niin kivikkoisia tai jyrkkiä ettei kasvillisuus viihdy kyseisillä alueilla.

Kalakantaan kuuluvat mm. siika, ahven, taimen, muikku, lahna ja hauki. Pyhäjärvellä suoritettiin koekalastus vuosina 1998 ja 2012. Runsaimmat lajit koekalastuksessa olivat ahven, särki ja salakka. Järvi on särkikalavoittoinen.

Järven itäosassa on Kokonsaari, joka on suojeltu. Saarella pesii kalalokkeja, kalatiiroja ja selkälokkeja. Myös nuolihaukka on tavattu pesimässä saarella. Haaksivalkaman lahdella taas pesivät härkälinnut ja ruskosuohaukat.

Lähde: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Pyh%C3%A4j%C3%A4rvi_(35.774.1.001)