Järvien tummuminen on pohjoisella pallonpuoliskolla yleinen ilmiö. Helsingin yliopiston limnologian professori Jukka Horppilan mukaan tummumisella on merkittäviä, järvien luonnetta muuttavia vaikutuksia ekologiaan.
– Tummuminen vähentää valoa, mikä vaikuttaa järvessä kaikkiin eliöryhmiin mikrobeista kaloihin. Tumma vesi kerrostuu vahvemmin, mikä lisää pohjakerroksen happikatoa. Lisäksi perustuotanto vähenee ja klorofyllipitoisuus muuttuu, kun eliöt yrittävät kompensoida valon vähenemistä.
Vedenalainen pimeneminen hidastaa myös kalojen kasvua, sillä ne joutuvat liikkumaan enemmän löytääkseen ravintoa. Vuosikymmenien ajan huoli järvien tilasta on keskittynyt rehevöitymiseen, joka aiheutuu valuma-alueilta tulevasta ravinnekuormituksesta. Tämän torjuntaan on olemassa menetelmiä, joiden käytölle on toki edelleen suuri tarve.
– Tummumisesta toipumiseen meillä ei ole tiedossa ainuttakaan apukeinoa, Horppila sanoo.
Tummumista aiheuttajiksi voidaan nimetä kolme päätekijää: ilmastonmuutos, happamoitumisesta toipuminen ja maankäyttö. Ilmastonmuutos lisää valumia sateisuuden lisääntyessä ja happamoitumisesta toipuminen palauttaa orgaanisten yhdisteiden liukoisuutta. Tämä näkyy vesissä liuenneena, veden väriä tummentavana humuksena.
Päätekijöistä vain maankäyttöön on mahdollista vaikuttaa paikallisella tasolla. Horppila pitää ongelmista tiedottamista vaikuttamisen ensisijaisena keinona.
– Lainsäädäntöäkin tarvitaan, mutta toistaiseksi ympäristölupamääräykset eivät ole tehokkaita tummentavan kuormituksen osalta. Viranomaisten on vaikea tehdä mitään, kun nykyinen ekologisen tilan luokittelu ei sovellu tummumisen moniin vaikutuksiin.
Horppila toimii sivutoimisesti korkeimman hallinto-oikeuden ympäristöasiantuntijaneuvoksena, joten hän on asiassa näköalapaikalla.
– Ekologisen tilan luokittelun uudistaminen on valtava urakka, jota edistetään parhaillaan monissa projekteissa.
Jukka Horppila esittelee järvien tummumisen vaikutuksista ekologiaan Oma Visio -seminaarissa aamupäivällä 24.6.2024.
