Järvet
Hauhon alueen järvet kuuluvat 2. jakovaiheen vesistöalueeseen Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Ne sijaitsevat Kanta-Hämeen maakunnassa ja kuuluvat Hämeen ELYn ympäristövastuualueeseen. Hauhon reitin suurimmat järvet ovat Nerosjärvi, Kuohijärvi, Kukkia, Iso-Roinevesi, Hauhonselkä ja Ilmoilanselkä
Hauhonselkä on iso järvi Kokemäenjoki (35) -päävesistössä. Se sijaitsee Kanta-Hämeen maakunnassa ja kuuluu Hämeen ELYn ympäristövastuualueeseen.
Järven erityispiirteet
Hauhonselkä sijaitsee Hämeenlinnassa, Hauhon taajamassa. Järveä rajaa itäpuolella Kotkonharju, jonka rinteessä sijaitsee mm. idyllinen Hauhon kirkonkylän vanha keskusta. Hauhonselkä on pinta-alaltaan 22,12 km2, sen keskisyvyys on 3,6 metriä ja suurin syvyys 10 metriä. Hauhonselän pääsyvännealue sijaitsee järven pohjoisosassa. Järven eteläosa on kauttaaltaan matalaa aluetta. Hauhonselän viipymän arvioidaan olevan noin 79 vuorokautta, eli vesi vaihtuu järvessä suhteellisen nopeasti.
Hauhonselän eteläosaan laskee vesiä Vuolujoen valuma-alueelta, jonka pinta-ala on noin 150 km2. Hauhonselän vedet laskevat Ilmoilanselkään yhdessä Hauhonselän yläpuolella sijaitsevan Pyhäjärven ja Iso-Roineen vesien kanssa. Iso-Roineelta tulevat vedet yhtyvät Hauhonselän vesiin lähellä luusuaa (Alvettulanjoki) ja kulkeutuvat oikovirtauksena Ilmoilanselkään.
Nykytila ja suojelu
Hauhonselkä kuuluu järvityypiltään keskikokoisiin humusjärviin. Hauhonselkä kärsii rehevöitymisestä ja sen ekologinen tila on tyydyttävä. Hauhonselälle rehevöitymisen myötä syntyneitä ongelmia ovat mm. sinileväkukinnat ja särkikalakannan runsastuminen. Järven rehevyystaso kohosi nykyiselle tasolleen 1990-luvun lopulla. Veden laadussa tapahtui samaan aikaan muitakin merkittäviä muutoksia, liittyen humuspitoisuuden lisääntymiseen ja näkösyvyyden heikkenemiseen. Syy muutoksiin liittyy valuma-alueen maankäyttöön.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Hauhonselän ja Vuolujoen valuma-alueilla on useita pieniä, rehevöitymisestä kärsiviä järviä, joista osa on merkittäviä lintujärviä. Rehevöitymisen myötä lintuarvot ovat alkaneet vähentyä. Hauhon alueen luonnosta on laadittu kattava opas, jossa käsitellään mm. Hauhonselkää ja sen valuma-aluetta.
Lähde: Järviwiki
Järven erityispiirteet
Ilmoilanselkä sijaitsee myös Hauholla ja ulottuu Pirkanmaan puolelle Pälkäneelle, josta pääsee Pinteleen kautta Mallasvedelle. Järven pinta-ala on noin 15 km2 ja rantaviivan pituus 52 kilometriä. Ilmoilanselällä on runsaasti saaria, niemiä ja lahtia. Järven ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi. Eniten järveä kuormittaa maatalouden hajakuormitus.
Nykytila ja suojelu
Järvi on lievästi rehevä, mutta ei niin rehevä kuin yläpuolinen Hauhonselkä. Kesäisin vedessä voi olla kohtalaisen runsaasti planktonlevää, mutta Ilmoilanselkä ei kärsi niin pahoista leväongelmista kuin Hauhonselkä.
Alusvesi ei useimpina viime vuosina ole kärsinyt vakavasta hapenpuutteesta kesäaikaan. Poikkeuksen tekevät vuodet 2009, 2008, 2006 ja 2000. Kevättalvella kehittyy vuosittain selvä hapenvajaus, mikä on suomalaisille järville luonteenomaista. Kevättalven aikaisesta hapenpuutteesta järvi on viimeksi kärsinyt v. 2000.
Suurin osa Ilmoilanselän rannoista on rakennettua. Vain muutamat peltoalueet ovat säilyneet rakentamattomina.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Järven rannoilla kasvaa runsaasti järviruokoa. Ilmoilanselän kalakantaan kuuluvat muun muassa hauki, ahven, taimen, muikku, lahna ja kuha.
Lähde: Järviwiki
Järven erityispiirteet
Iso-Roine on suurin järvi, joka sijaitsee kokonaan Kanta-Hämeen maakunnan rajojen sisäpuolella. Pinta-ala on 31 km², keskisyvyys 7,2 metriä ja suurin syvyys 73 metriä. Tätä syvempiä järviä on Suomessa vain yhdeksän, mutta pinta-alatilastossa edellä on yli sata suurempaa.
Valuma-alueen ala on järvi mukaan lukien 1342 km², josta vettä 19 %. Pääosa tulovirtaamasta on peräisin Kukkian reitiltä (868 km²) ja Pyhäjärven valuma-alueelta (300 km²). Suurimmat saaret ovat Salonsaari (62 ha), Karjusaari (56 ha) ja Papinsaari (44 ha).
Iso-Roineveden vedenkorkeutta on havaittu vuodesta 1961 alkaen. Havainnot puuttuvat vuoden 1967 syys-joulukuulta. SYKEn vedenkorkeusasteikko sijaitsee Hauholla (YKJ 6791316, 3366772). Koko jakson keskivedenkorkeus on ollut N60+84,22 m. Keskimääräinen vuotuinen vedenkorkeusvaihtelu on ollut 69 cm. Ylin vedenkorkeus on ollut N60+85,01 m (alkukesästä 1988), alin N60+83,61 m (maaliskuussa 2003), joten äärivaihtelu on ollut 140 cm.
Jäätymis- jäänlähtöhavaintoja on talvesta 1910-1911 alkaen. Havaintopaikka sijaitsee Iso-Roineen ja Hauhonselän välisessä salmessa, ja näin ollen se ei ole kovin edustava jääpeitteen havainnointiin mahdollisten virtausten takia.
Iso-Roine on myös Iso-Längelmäveden osa. Tämä suurjärvi syntyy, jos yhdistetään toistensa yhteydessä olevat järvet, joiden pinta on suurin piirtein samassa tasossa.
Nykytila ja suojelu
Järven vesi on kirkasta ja väritöntä. Näkösyvyys on loppukesällä ollut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana keskimäärin 3,6 m, suurimmillaan jopa 5,0 m. Iso-Roineen ekologinen tila ja vedenlaatu ovat erinomaisia.
Iso-Roine on rehevyystasoltaan karun ja lievästi rehevän järven rajalla. Iso-Roine ei yleensä kärsi sisäisen kuormituksen kannalta merkittävästä alusveden hapettomuudesta. Alusvedessä hapen kyllästysaste laskee kesä- ja talvikerrostuneisuuden lopulla yleensä noin 35 prosenttiin, jolloin liukoisen hapen määrä vedessä on noin 4-5 mg/l. Happea on tällöin ollut riittävästi, jotta fosforia ei ole vapautunut veteen pohjasedimentistä.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Kalakantaan kuuluvat mm. ahven, taimen, muikku, lahna, kuha ja hauki.
Lähde: Järviwiki
Järven erityispiirteet
Pyhäjärvi sijaitsee Tuuloksen ja Hauhon alueilla, Hämeenlinnan kaupungissa. Pyhäjärven vesiala on noin 9,5 km² ja rantaviivan pituus 31 kilometriä. Pyhäjärven keskisyvyys on 11m ja suurin syvyys 35m. Järven lähivaluma-alueen koko on 33,37km², mutta järveen virtaa vesiä kaikkiaan 332km² alueelta. Valuma-alue on pääosin metsäistä, mutta myös peltoja on runsaasti (lähivaluma-alueella 12%).
Pyhäjärveen laskevat mm. Lehee, Kotkijärvi ja Pyhälammi. Keskimääräinen viipymä järvessä on 608vrk ja järven vedet laskevat Iso-Roineeseen.
Nykytila ja suojelu
Järvi on lievästi humusvetinen ja lievästi rehevä. Vedenlaatu on silti hyvä ja myös järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi.
Järvellä on otettu vesinäytteitä ainakin 120 kertaa vuodesta 1979 lähtien. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa järven on arveltu samentuneen vuosien kuluessa. Pintavesi on kuitenkin vielä kirkasta ja sameus esiintyykin vasta syvemmälle mentäessä.
Järven on arvioitu olleen vähähumuksinen ja karu. Nykyään fosforipitoisuuden mukaan järvi on karun ja lievästi rehevän sekä vähähumuksisen ja humuksisen vesistön välimaastossa. Valuma-alueella on suhkot paljon ihmistoimintaa, josta johtuen ulkoinen ravinnekuormitus on voinut lisätä järven humusleimaa ja rehevyyttä.
Viimeisimmässä tutkimuksessa todettiin, että vaikka kerrostuneisuutta esiintyy niin ei pohjakerroksissa esiintynyt hapen suhteen suurempia ongelmia. Happi voi loppukesällä kulua loppuun syvänteen alusvedestä. Näin tapahtui vuosina 2007 ja 2008.
Kalat, linnut ja muu vesiluonto
Vesikasvillisuuden osalta järvi voidaan luokitella ruokojärveksi. Järvellä on monipuolinen vesikasvilajisto, josta esimerkkilajeina ovat mm. karvalehti, isolimaska, sarjarimpi, poimuvita, ruskoärviä ja nuottaruoho. Laajimmat ilmaversoiskasvustot sijoittuvat Hovinkartanonlahden länsipäätyyn. Yleisimmät lajit lienevät järviruoko ja -korte, ahven- ja uistinvita. Harvinaisempia lajeja ovat mm. hapsiluikka ja jokileinikki.
Järven etelärannassa kasvaa ruovikot ja korteikot. Idän puoleisella rannalla on vesi- ja rantakasvillisuutta kohtalaisesti. Monin paikoin rannat ovat niin kivikkoisia tai jyrkkiä ettei kasvillisuus viihdy kyseisillä alueilla.
Kalakantaan kuuluvat mm. siika, ahven, taimen, muikku, lahna ja hauki. Pyhäjärvellä suoritettiin koekalastus vuosina 1998 ja 2012. Runsaimmat lajit koekalastuksessa olivat ahven, särki ja salakka. Järvi on särkikalavoittoinen.
Järven itäosassa on Kokonsaari, joka on suojeltu. Saarella pesii kalalokkeja, kalatiiroja ja selkälokkeja. Myös nuolihaukka on tavattu pesimässä saarella. Haaksivalkaman lahdella taas pesivät härkälinnut ja ruskosuohaukat.
Lähde: Järviwiki
